SUOMALAISTEN JALANJÄLJILLÄ ITÄNAAPURISSA

Marja-Leena Pihlaja teksti
Markku Liuskari ja Hannele Palo kuvat

Jokakesäinen historianopettajien kesäretki suuntautui menneenä
suvena itänaapuriimme (Pietari – Novgorod – Kronstadt – Repino).
Matkalle lähti kolmisenkymmentä kollegaa – tosin mukaan oli värvätty
myös muutama kieltenopettaja. Viisipäiväinen matka tehtiin kesäkuun
puolivälin molemmin puolin. Jokainen päivä oli aamusta iltaan ohjelmoitu
– mukaan lukien bussimatkatkin, joiden aikana kuultiin mielenkiintoisia
pienoisluentoja matkakohteiden menneisyyden yhteyksistä Suomen historiaan.

Erityisen mielenkiintoisia olivat kirjoittajan sukujuurten vuoksi Pietarin, Viipurin ja Repinon alueet. Pietaria asuttivat suomensukuiset kansat – vatjalaiset ja inkeroiset – alun perin, josta nimistöön on jäänyt joen nimi Neva sekä Hirvisaari (nyk.Vasilin saari). Uskonnollisesti alue kuului Novgorodin ortodoksiseen piiriin.

Suomalaisten asuttamia Pietarin osia on ollut esim. Talvipalatsin ja Pietari-Paavalin linnoituksen alueella; myös Nevski Prospektia ovat suomalaiset olleet rakentamassa. Nykyisin suomalaisuutta edustaa Tallikadun suomalainen koulu. Enimmillään suomalaisia oli Pietarissa 1880-luvulla (24 400): jotkut toimivat upseereina tai virkamiehinä, mutta suurin osa taisi kuitenkin edustaa joko kädentaidon ammatteja kuten kulta- ja kelloseppiä tai palveluskuntaa kuten lapsuuden isotätini Natalia. Kannakselta käytiin myös myymässä maataloustuotteita Pietarissa – joukossa kummisetäni räisäläläinen lapsuuden perhe. 1890-luvulta lähtien halpa virolainen ja puolalainen työvoima korvasi suomalaisten työpanoksen. Stalinin noustua valtaan suomalaisia asui enää tuhatkunta pysyvästi kaupungissa – Suomeen tuolloin emigroituneista pietarilaisista tunnetuin lienee Suomi-filmin naisidoli Ansa Ikonen.

Bussimatkalla Viipuriin poikkesimme sekä Raivolassa modernismin uranuurtajan Edith Södergranin haudalla että Kuuterselän (15. –16.6.1944) taistelupaikalla, jossa oma isäni oli ollut puolustamassa Suomea jatkosodan loppuratkaisuissa.

Viipuri, Suomen kansainvälisin kaupunki 1800-luvulla, on kuulunut milloin Venäjälle, milloin Ruotsille/Suomelle. Kukoistuskauttaan kaupunki eli turnajaisineen ja karnevaaleineen jo 1600-luvulla. Kaupungin vanhinta arkkitehtuuria edustaa itse linna (v. 1293) ja moderneimman tyylin arkkitehteina taasen Uno Ullberg ja Alvar Aalto.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisten tilalle tuotiin asukkaita Keski- ja Valko-Venäjältä. Nykyisin kaupungissa asuu vajaa 80 000 ihmistä, jotka saavat elantonsa joko turismista tai tehdasteollisuudesta.

Yksi Viipurin kuuluisimmista patsaista Mikko Hovin Kalapoika-patsas sijaitsi keskellä kaupungin ohi virtaavaa jokea. Sodan aikana patsas siirrettiin pois paikaltaan – sen kohtalosta ei paikallisoppaallamme ollut tietoa. Onneksi tuokin arvoitus saatiin selvitettyä: matkassa mukana olleen kuvanveistäjän sukulainen paljasti patsaan nykyiseksi olinpaikaksi Lahden.